Roadtrips across the USA

Howdy everyone!

Sain vihdoin kaikki kuvat mun host-isältä ja voin viimein tehä tämmösen reissupostauksen. Eli oltiin joulukuun toisena viikonloppuna San Antoniossa viettämässä laatuaikaa perheen kanssa. San Antonio on siis noin 300 kilometrin päässä mun kotoota, Teksasissa silti. Meitä oli siis menossa mukana hostit, Yuka, Marcy (perheen nuorin tytär) ja Zach (Marcyn aviomies) sekä mä.

Siskokset <3

San Antoniossa me muun muassa...

... oltiin söpöllä River walk -risteilyllä
... shoppailtiin (lempparipuuhaa!)
... käytiin Alamon museossa
... ja ihasteltiin ihania jouluvaloja!

Pennsylvania

Joululomalla me lähdettiin pohjoiseen Pennsylvanian osavaltioon moikkaamaan hostien perhettä ja viettämään jo meidän "toista" joulua. Matkustettiin autolla noin 25 tuntia suuntaansa ja olihan se kieltämättä aikamoinen roadtrip näin puolen Amerikan halki. Meidän reittijärjestys oli siis tämä: Teksas, Louisiana, Mississippi, Alabama, Tennessee, Kentucky, Ohio ja vihdoin ja viimein Pennsylvania. Oltiin Yukan kanssa tosi innoissamme eri osavaltioista ja pyydettiinkin hosteja herättämään meidät aina osavaltioiden rajaa ylittäessä.. Niin he tekikin ja sitten yhteen ääneen hihkaistiin että "Bye bye Texas, hello Louisiana!".

Maailman ihanin host-perhe; Mike, Margaret ja Yuka

Perillä meitä odotti host-isän vanhemmat, Janet ja Don. Oli ihana huomata, että maailman toisella puolella ollessa se perinteinen mummulameno oli silti ihan samanlaista! Mun amerikan-mummo oli vähän väliä kyselemässä, että onko nälkä ja amerikan-papan kanssa juteltiin lentokoneista ja katottiin telkkaria. Päästiin jopa lentämään kauniin Pennsylvanian yllä, sillä host-isän isä omistaa pienkoneen! Se oli tosi ikimuistoinen kokemus.

Sain myös uusia Amerikka-serkkuja!

Uudenvuodenaattona juhlittiin joulua koko suvun voimin. Meitä oli menossa mukana tosi paljon porukkaa ja mun oli välillä vähän vaikea pysyä perässä, että kuka oli kukin.
En odottanut mitään lahjoja enää, kun meillä oli ollut oma joulu jo kotona Houstonissa. Siksi olinkin niin ilosesti yllättynyt, kun huomasin, että hostit oli sääsätänyt muutaman lahjan siellä avattaviksi! Amerikan-isovanhemmat muisti mua myös lahjakortilla ja amerikkalaisilla karkeilla, Merryltä ja Gregiltäkin sain lahjakortin ja Peggy ja Steven oli hommannut mulle keksikirjan. Sillon kyllä olin erittäin onnellinen vaihtari osana perhettä :).

Olivia, Janet, Don, mä, Yuka, Tatum ja Mike

Eli joo, meillä oli erittäin happy holidays! Viime aikoina oon nähnyt kavereita ja tehnyt paljon koulujuttuja. Oltiin Saayan 18v-synttärijuhlissa pari viikkoa sitten ja käytiin keilaamassa Sofin kanssa. Eli mulla menee hyvin, eikä ikäväkään oo pahemmin päässyt yllättämään. Joskus mulla on kyllä tosi ristiriitaiset fiilikset; voin samaan aikaan ikävöidä kotiin, mutta silti miettiä, että apua kun on vähän päiviä mittarissa kotiinpaluuseen. Onneksi mulla on paljon vaihtarikavereita, niin saan vertaistukea! Aikamoista tunnemyllerrystähän tää vaihto toisinaan on, mutta niin sen kai kuuluukin olla. Eihän sitä muuten pääsisi kasvamaan ja kehittymään ihmisenä.

Ihana Saaya <3

Sofia, mä ja Yuka

Terkkuja kaikille sinne Suomeen tai missä ikinä oottekin ja toivottavasti teillä on ollut ihana hiihtoloma! :)

Cheers bye

Saania

Navidades

Hola hola taas!

Kerron nyt vähän pidemmässä ja vähän ehkä tunteellisemmassa postauksessa mun joulunvietoista täällä Madridissa. Ihanaa uutta vuotta kaikille! :)

Oltiin ihanan Ainhoan kanssa innoissaan kun joulu saapu kouluun!

Mulle paras asia joulussa on perheen ja läheisten ihmisten kanssa ajan viettäminen. Mun mielikuva täydellisestä joulusta on tosi suomalainen; aamulla syödään perheen kanssa joulupuuroa, katsotaan telkkarista Lumiukko ja Joulurauhan julistus, mennään pulkkamäkeen (Jedi tykkää laskea pulkalla, se on vähän hullu), illalla syödään suomalainen jouluruoka ja avataan lahjat joulukuusen luona. Koko päivä on tosi rauhallinen ja vietetään se perheen kanssa omassa kodissa. Täällä joulu on tosi erilainen. Se on iso juhla, johon kuuluu koko suku ja mekkala. Vaikka totta kai yksi isoimmista syistä miksi halusin lähteä vaihtoon on uusien kokemuksien saaminen ja uuteen kulttuuriin tutustuminen, joulu kodista ja perheestä erossa tuntui musta vähän oudolta.

Stuttgart jouluaattona

Baden Baden

Jouluaattona lähettiin aamulla aikasin ja suunnattiin lentokentälle. Oltiin menossa vierailemaan mun kolmannen serkun Amelian luokse, joka on yliopistovaihdossa Stuttgartissa. Saksassa perillä kun noustiin lentokoneesta ja tultiin terminaalista ulos, kaikkialla ympärillä oli perheiden jälleennäkemisiä ja halauksia. Siinä hetkessä oli ehkä mun kovin koti-ikävä tähän mennessä. Meidän matka oli kuitenkin tosi kiva! Kaikkina päivinä oli ohjelmaa, eikä aika käyny pitkäksi ollenkaan.  Jouluaaton iltana oltiin Amelian kotona ja vietettiin ihana espanjalais-saksalainen joulu.

Kotiin meidän piti tulla 29.12., jotta ehdittäisiin juhlia uutta vuotta rauhassa Madridissa. Elämää ei kuitenkaan ikinä voi oikeen arvata (minkä oon nyt huomannut täällä ollessani monta kertaa) ja pienien matkassa olleiden mutkien takia jouduin Schwäbisch Gmündin sairaalaan pariksi yöksi. Onneksi päästiin kuitenkin palaamaan jo uuden vuoden aattona. Olin vielä kuitenkin aika kipeenä, joten uuden vuoden juhlimukset jäi multa vähän tältä vuodelta väliin.


Espanjassa joululahjat annetaan perinteisesti 6.1., joka on el día de los Reyes Magos. Joulupukin sijaan lahjat tuo siis ne kolme tietäjää Raamatusta; Melchor, Gaspar ja meidän lemppari Baltasar. Edellisenä iltana jätettiin espanjalaisen
perinteen mukaan esille tietäjiä varten vähän viiniä, joulusyötävää, ja kameleita varten vettä (loving this spanish weirdness) ja kaikki jätti myös omat kenkänsä esille, joiden luokse aamulla oli tullut lahjat.

Kaikin puolin mun jouluaika täällä oli tosi upea ja ihan uudenlainen mitä mulla on ikinä ollut! Matkojen ja juhlien lisäksi oon ihan vaan rentoutunut ja kattonut mun serkkujen kanssa noin tuhat kauhuleffaa. Oli ihanaa saada koulusta muutaman viikon loma, koska koulu on täällä mulle se haastavin juttu, siis ihan kielen kannalta, vaikka just näinä aikoina musta on alkanutkin tuntua siltä, että mä oikeesti osaan puhua, eikä mun tarvii stressata enää normaaleja kaupassakäyntitilanteitakaan. Mulla oli tosi ihana joulu, tosi ainutlaatuinen!

Viime päivät ovat olleet vähän hankalampia mulle kuin alussa.  Monet vaihtarit ovat kertoneet mulle, että joulu on koti-ikävän kannalta vaihtovuoden vaikeinta aikaa. Mutta ei sitä oikein voi tajuta, ennen kuin sen itse kokee. Koti-ikävä pääsi yllättämään jotenkin oudosti, vaikka olin siihen yrittänyt varautuakin. Se on kuitenkin auttanut, kun oon saanut pidettyä yhteyttä tärkeisiin ihmisiin hieman kiireisyydestä huolimatta. Aina välillä aattelen, että onneksi on mennyt jo yli puolet, kun taas seuraavassa hetkessä mietin miten nopeesti aika on mennytkään ja toivoisin, että mulla olisi sitä enemmän. Ennen vaihtoa laskin päiviä siihen, että vaihto alkaa, ja nyt välillä lasken päiviä kotiin paluuseen. Kotiinpaluun jälkeen kuitenkin lasken varmasti kuinka monta päivää siitä on, kun tulin mun elämän parhaimmasta kokemuksesta kotiin. Elän joka päivä täällä mun unelmaa, mutta mun unelma on käynyt mulle jo arkipäiväiseksi. Se on tietysti ihan normaalia, koska loppujen lopuksi elämä on täällä sitä ihan samaa arkea, kuin Suomessakin. Nää on tuntemuksia, joita mulla on ollut koko vaihdon ajan, mutta joka on nyt tullut vahvemmin esiin. Oon täällä Espanjassa tutustunut ihanaan Annaan, joka kirjotti näistä samoista tuntemuksista paremmin kuin mitä mä osaan. Lukekaa ihmeessä sen blogia muutenkin, se on mahti! http://palantechica.blogspot.com.es/2016/11/musta-tuntuu.html

Mun kotiinpalaamispäivä on ollut vähän auki siitä asti kun tulin tänne, koko ajan oltiin puhuttu että joskus sitten alkukeväästä. En siis ole minkään järjestön kautta, eli mun pitää hoitaa palaaminen itse. Koska mun serkku palaa Saksasta jo keväällä,  tuun sillon ite myös kotiin. Palaan Suomeen siis 9.4.! Se tarkottaa siis sitä, että oon ollut täällä jo yli puolet ajasta! Oon tosi kiitollinen mun vaihtoperheelle siitä, että saan olla täällä siihenkin asti, ja siitä, miten ihania ne on koko ajan! Se ei siis ole aikaisemmin kuin oli tarkoitus, vaan juuri niin kuin pitikin olla. :) Nyt mun tutoran sanojen mukaan otan kaiken irti mun tulevista kolmesta kuukaudesta ja sólo y solamente hablo en español!



Cheers bye guapis! <3

-Eevanen

Joulukuulumisia

Moikka!

Ajattelin tässä loman kunniaksi kirjottaa vähän kuulumisia tänne. Nythän tosiaan on jouluaatto, eli hyvää joulua kaikille! :) Mä vietin joulua tossa maanantaina oman host-perheen kanssa, koska se oli ainut päivä kun koko porukka saatiin kasaan. Meillä oli tosi kivaa ja musta on ihanaa, että kaikki on ottanut mut osaksi perhettä tosi luontevasti. Sain jopa aika paljon lahjoja, vaikka olin varautunu saamaan "vain" hymyjä ja iloisia jouluntoivotuksia.

Tänään skypetin kotiin ja juttelin äitille, veljelle, tädille sekä mummulle ja ukille. Mummu pyysi, että laulan Heinillä härkien kaukalon, koska se on meidän kiva jouluperinne. Oli kivaa nähä miten kotona kaikki on samalla tavalla, siitä tuli itellekin hyvä joulumieli.

Oon opettanut Yukalle vähän suomea ja kortista päätellen hyvin sujuu!

Yksi joulujuttu, jota olin odottanu pitkään oli joulusukka! Tiiättekö ne amerikkalaisten perinteiset Christmas stocking socks jotka ripustetaan takan yläpuolelle? Ne teeveestä tutut? No, mun odotus palkittiin ja sain kuin sainkin semmosen. Meidän joulusukat tosin oli liian painavia takan ylle ripustettaviksi, haha. Sieltä paljastu esimerkiksi Forever 21 -lahjakortti, kosmetiikkaa, sukkia ja muuta pientä ihanaa.

"You can take the girl out of Texas but you can't take Texas out of the girl"

Mun host-äiti osaa kyllä hommata kivoja lahjoja :)

Joulun aika täällä jenkeissä on ollut mulle tosi erilaista, kuin mihin oon Suomessa tottunut. Erilaista, mutta tosi ihanaa anyway. Mua jaksaa vieläkin ilahduttaa amerikkalaisten tapa koristella talot ja pihat. Pihat on siis täynnä perinteisiä jouluvaloja, mutta myös valaistuja lumiukkoja, Jeesus-lapsia ja erilaisia hahmoja, kuten Mikki Hiiriä ja Aku Ankkoja. Siinä missä Halloweenin aikaan lenkeillä käydessäni kuulin tosi creepyjä ääniä kaiuttimista, nyt monella talolla on oma joulusoittolista menossa koko ajan.

Nää puista roikkuvat valot on musta tosi nättejä :)

Meidän joulu maanantaina oli täynnä hassuttelua ja hyvää ruokaa. Mukana oli mun host-vanhemmat, niiden kolme tytärttä (kahden aviomiehet myös), yksi perhetuttu, Yuka-sisko ja minä. Tässä perheessä esimerkiksi Kiitospäivä oli isompi juttu kun joulu, joten nyt ei tehty kaikkia ruokia itse. Itseasiassa tilattiin pizzaa ja meillä oli myös kasvispöytä sekä muuta pientä syötävää, kuten nachoja ja juustoja.

Mulle ei pizza tuu ekana mieleen jouluateriasta, mutta hyvää oli!

Monet muisti mua Suomesta asti! Sain lisäksi perinteisen yöpuvun äitiltä <3 

Tässä nää kuulumiset, mulla siis menee hyvin. Oltiin joulukuun alussa San Antoniossa ja kirjotan siitä myöhemmin varmaan postauksen myös. Mulla siis on varmasti aikaa kirjotella, sillä lähetään ensi viikolla Pennsylvaniaan (ajamista 24 h suuntaansa...) host-vanhempien vanhempien luo. Eli tapaan mun host-isovanhemmat, jee!

Ai niin, saatan kirjotella jotain yhteispostausta Eevan kanssa tulevina kuukausina. Toivottavasti saadaan jotain kivaa kasaan. Hassuu ajatella, että meidän vaihto on jo puolivälissä!

Tavallisen pihan valot

Ei mulla muuta, terkkuja kaikille ja hyvää joulua vielä <3 Nauttikaa nyt lomasta ja syökää paljon :)

Cheers bye!

Saania

Una vida más normal

Oon ollu täällä jo melkeen kolme kuukautta! Tykkään tosi paljon olla täällä ja normaali arki alkaa tuntua oikeesti normaalilta vähitellen.  Totta kai kuitenkin ikävä Suomea, kotia, äitiä, isää, Jediä ja kaikkia kavereita on tosi tosikova. Ja eniten tietysti rakasta Aivokastani Saaniaa, joka siellä Amerikan mantereella kömmäilee. Tiiän, että monien vaihtareiden ikävää helpottaa se, että ottaa vähän etäisyyttä kavereista ja perheestä, mutta mun ikävää taas helpottaa tosi paljon se, kun välillä voin viestitellä ja vaihtaa kuulumisia Suomen kavereiden kanssa, ja kun välillä mun sisko soittelee yllättäen. Kun täällä joka päivä kaikki asiat on niin uutta, tuntuu lämpimältä huomata, että joku Suomesta on muistanut mua (tai Texasista).

Me trying to be Spanish

Yks asia, joka on ollu oikeestaan mulla aika paljon hankalampaa, mitä olin etukäteen luullut, on kielen oppiminen. Olin jotenkin luottanut siihen, että täällä asuessa se tulis itestään ja tosi nopeesti, ja ettei sen eteen tarvisi tehä kauheesti töitä. Oon huomannut sen, että jos oikeesti haluan ymmärtää ja puhua myös itsekin vieraalla kielellä, mun pitää keskittyä tosi paljon koko ajan. Koulupäivien jälkeen oon aina tosi väsynyt, koska mulla menee niin paljon enemmän energiaa koulunkäyntiin täällä kun mitä mulla meni Suomessa. Vaikka kielen oppiminen onkin ollut tosi hidasta ja raskasta, oon silti oppinut tosi paljon. Alun kielivaikeudet meni tosi nopeesti ohi, ja tuntui, että yhtenä päivänä menin kouluun ja yhtäkkiä vaan tajusin että mähän ymmärrän! Puhun mun kavereiden kanssa pelkästään espanjaa, ja ne on tosi innoissaan opettamassa mua kaikessa. Ne ei anna mun vahingossakaan vaihtaa kieltä englantiin, mikä on tosi hyvä.

Mun kaverin mahtava havainnollistava opetuspiirros (koska kuulemma olkapää on yks tärkeimmistä sanoista mun oppia (¿por qué?)).

Näillä hetkillä mulla on tosi paljon kokeita koulussa, jotka arvatenkin on tosi hankalia mulle. Esimerkiksi Mesopotamian savikipot, Ranskan vallankumous ja Kantin epistemologia ei oo mitään helpoimpia asioita, mitä vieraalla kielellä opiskelee. Fundamentos del Arten (taidehissan) kokeesta sain huikean 6, ja muista kokeista saapi nähdä mitä tuleman pitää.

Lokakuun lopussa oli mun synttärit ja juhlittiin niitä mun kavereiden ja host-siskojen kanssa. Mentiin porukalla aika pitkän metromatkan päähän Palacio de Hieloon pelaamaan minigolfia. Sain todistettua mun mielettömät golffaustaidot kaikille kun voitin koko ryhmän (never been this proud of myself). Myöhemmin illalla mentiin Solille, eli ihan Madridin keskustaan viettämään loppuiltaa (ja ehkä vähän yötäkin).

Pari viikkoa sitten aloin myös käydä trumpettitunneilla, joka on ollu mun haave (ehkä vähän vitsillä vaan) jo jonkun aikaa. Mulla on kuubalainen opettaja, joka on tosi hyvä, mutta en oikeen ymmärrä sen puheesta mitään, koska sillä on NIIN vahva espanjan aksentti. Hieman jäätäviä hetkiä tulee välillä tunneilla kun en tiedä mitä pitäis tehdä tai sanoa mutta oon tosi innostunut!

Oon edelleen tosi iloinen siitä, että päätin alunperin lähteä vaihtoon ja odotan innolla mitä kaikkea muuta uutta ja ihanaa tuleman pitää! Loving life!


- Eeva


Cheers bye!

¡Por fin aquí!

¡Hola hola!

Jo kuukausia olin laskenu päiviä syyskuun viidenteen päivään, ja sieltä se lopulta saapukin. Viimeiset viikot Suomessa meni tosi nopeesti, ja vaikka kokoajan tiesin miten lähellä lähtöpäivä olikaan, se silti jotenkin yllätti. Lentokentälle mua tuli perheen (miinus Jedi) lisäks saattamaan ihanat Sanna, Lauriina ja Matilda. Olin tosi innostunein fiiliksin, mutta oli myös aika haikeeta nähdä mulle tärkeitä ihmisiä vikaa kertaa niin pitkään aikaan.

Prinsessat!!!

Se, että Madridissa vastassa oli tuttu perhe, helpotti paljon. Ehin viettää vähän yli viikon kesälomaa täällä ennen kuin koulu alkoi. Oli tosi lämmintä ja ihanaa, ja pystyttiin mun serkkujen kanssa nauttimaan vielä hetki kesästä kunnolla. Oltiin uima-altaalla, otettiin aurinkoa (yks päivä täällä oli 49 astetta!!!) ja valvottiin myöhään.

Ekana kouluaamuna mua jännitti ehkä enemmän kuin mua on ikinä jännittänyt. Olin menossa uuteen kouluun josta en tuntenut ketään, mutta kaikkein eniten jännitti se, etten osaa kieltä kunnolla. Vaikka vuoden oon koulussa lukenutkin espanjaa ja yrittänyt parhaani opiskella, tajusin täällä ollessani miten vähän sitä oikeesti osaankaan. En pysy mitenkään mukana normaalien keskustelujen seuraamisessa, vaan ymmärrän vaan yksittäisiä sanoja sieltä täältä. Eka koulupäivä meni kuitenkin niin hyvin miten se ikinä oiskaan voinut mennä. Sain kavereita tosi nopeesti, jotka tuli heti auttamaan mua kaikessa kun en ymmärtänyt. Vaikka suurin osa opettajista ei puhukaan englantia (mikä on ehkä ihan hyväkin, koska espanjaa olin tullut tänne oppimaan enkä englantia), ne oli tosi ymmärtäväisiä ja mukavia.

Mun koulu joka on tosi vanha ja tosi iso ja tosi hämmentävä

Tässä on mun oppiaineet:

Lengua y literatura
Inglés
Fundamentos del arte
Filosofía
Cultura audiovisual
Historia del mundo contemporáneo
Análisis musical
Lenguaje y práctica musical

Oon aika lailla kaikissa aineissa aika pihalla, ja varsinkin historian ja filosofian tunnit menee siihen, että yritän ymmärtää edes yhden sanan. Tunnit kestää onneksi vaan 55min täällä, joten vaikka en sitä yhtäkään sanaa saisi ymmärrettyä, en ehdi nukahtaa. Oon silti tosi positiivisin mielin ja uskon, että tän vaihtarivuoden lopussa ymmärrän jo paljon paremmin. Koulussa on tosi mukavia ihmisiä, joihin on ollut ihanaa tutustua.


- Eeva

Cheers bye!

Täällä taas!

Heips!

Täällä taas kirjoittelen, tosin Jenkeissä tällä kertaa. Oon ehtinyt olla täällä rapakon toisella puolella nyt vähän vajaa neljä viikkoa ja täytyy sanoa, että ne ovat olleet tosi kiireisiä. Nyt tosiaankin ymmärrän vaihtareita, jotka puhuu väsymyksestä; vaikka aamulla oliskin helppo nousta, illalla sitä tuppaa kaatumaan sänkyyn rättiväsyneenä. Kaikesta kiireestä huolimatta oon nauttinut olostani täällä ja nyt jaan teille muutamia mieleenpainuneita juttuja.

Lähtöpäivä

Lähdin siis 14.8 kohti Amerikkaa. Lentokentällä mulla oli tosi haikeat fiilikset, vaikka samalla teki mieli jo päästä lähtemään. Mua oli saattamassa vaan perhe ja poikaystävä, eli aika pienellä porukalla hyvästeltiin. Kyllähän siinä muutamat itkut tuli itkettyä, mutta onneksi mieliala kohosi nopeasti yläilmoihin kavereiden kanssa hössöttäessä. Tätä mä olin odottanut!

New York

Lennettiin Lontoon kautta New Yorkiin, jossa meillä oli neljä päivää kestävä vaihtarileiri. Siellä oli about 80 vaihtaria eri puolilta Eurooppaa ja paaaljon erilaisia aktiviteetteja. Päivät olivat tosi intensiivisiä ja pääsin kokemaan kaikenlaista kivaa. Tässä muutamia juttuja:

Mä...

... tutustuin moniin ihaniin ihmisiin
... pelasin jefua (edit. seisoin pöllämystyneenä kentällä muiden pelatessa)
... opin cheerleadingin perusteet
... kävin Manhattanilla (kaksi kertaa!)
... chillasin limusiinissa Times Squarella
... näin Vapaudenpatsaan
... poseerasin Central Parkissa

ja paljon muuta! Neljän päivän touhottamisen jälkeen olin kuitenkin valmis lähtemään kohti Texasia.

Meidän tiimi!

Times Square

The Statue of Liberty

Vasemmalta oikeelle: mä, Nella Suomesta ja Sofia Italiasta

Saapuminen isäntäperheeseen 

Isäntäperheeseen saapuminen oli varmaan koko hösselin jännittävin osuus. Lentokoneessa istuessani ehdin jo luoda ties minkälaisia kauhuskenaarioita ekasta tapaamisesta lentokentän tuloaulassa: awkwardeja haleja sekä painostavaa hiljaisuutta. Asiaa ei auttanut se, että matkustin yksin New Yorkista Texasiin, ja että mulla oli kaiken lisäksi vielä vaihto Pohjois-Carolinassa. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin (vaikka olikin vähän awkward) ja matkalla uuteen kotiin ilmapiiri oli jo rennompi.

Host mom, minä ja host sisko lentokentällä

Yuka on siis Japanista ja me tullaan toimeen tosi hyvin!

First day of school

Perun sanani: kouluun meno ekana päivänä oli varmaan koko hösselin jännittävin osuus. Kello soi 5.30 am ja bussi (joo, just se semmonen keltanen) noukki siskon ja mut kyytiin noin kello 6.30 am. Jännitin tosi paljon kaikkea: kouluun eksymistä, kavereiden saamista, enkun ymmärtämistä. No, kaikesta selvittiin kunnialla läpi (enkä edes eksynyt!) ja tässä sitä edelleen porskutetaan.

Lukujärjestys näyttää siis tältä:

1st period: Theater
2nd period: Aquatic Science
3rd period: French
4th period: Animation
5th period: English
6th period: Algebra
7th period: US History

Kotikaupungin keskusta

- Saania

Cheers bye!

Till Sverige!

Moikkeliskoikkelis!

Lähtöpäivät lähenevät, mutta sitä ennen halutaan vielä jakaa muutama yhteinen muisto. Keväällä Eeva sai idean yhteisestä matkasta, ja sitä alettiinkin suunnittelemaan heti. Ensin kohteena oli Malaga, mutta pienoisten aikatauluongelmien (oikeesti budjetin) takia tämä reissu ei onnistunut. Päätimme, että Malaga saa odottaa vaihtovuotemme yli. Heinäkuun puolivälissä matkasimme sitten Ruotsiin elämyksiä etsimään. Niitä saimmekin, ja tässä teille siitä pieni pläjäys!

Innokkaat matkalaiset Arlandan lentokentällä

DAY 1

Hotelliin päästyämme päätimme ottaa mukavat nokoset hulppeassa sängyssämme. Unosten jälkeen olimme taas iskuvalmiita ja suuntasimme omatoimisesti Abba-museoon. Siellä pääsimme toteuttamaan hulluimmatkin ideamme! Eeva oli myös enemmän kuin innoissaan Euroviisu-huoneesta.

Parhaita juttuja olivat...

... oman musavideon tekeminen

... Money money moneyn äänittäminen (valmis teos on aika hirvittävä)

... miksaus (Eeva voitti, kiitos Vaskiksen ÄT1!)

... koreografian suunnittelu

... lavalla esiintyminen!

Hotellin salin vessa (ei sillä et oltas käyty salilla)

DAY 2

Tämä oli päivä, jolloin todistimme suuntavaistomme surkeuden ja seikkailimme ympäri Tukholmaa aivan ulapalla. Onneksi reissu kuitenkin päättyi onnellisesti ja löysimme Skanseniin. Siellä kävimme eläintarhassa ja pääsimme jopa seuraamaan Allasång-lauluohjelmaa! Ennen näitä edellä mainittuja illan huvituksia olimme kuitenkin Eevan äidin ystävällisestä kehotuksesta modernin taiteen museossa.

Jänskimpiä jutskia olivat...

... Kuninkaanlinnaan eksyminen (ei siis sisälle vaan ulos)

... käärmeen silittäminen

... tarantellan koskeminen!

... ruotsiksi asioiminen

... Lemureiden kohtaaminen

Ihana lemuripariskunta! Vähän niinku me!

DAY 3

Vihdoin koitti koko matkan pääpäivä! Hyvän aamupalan jälkeen käänsimme kokan kohti Gröna Lundia. Odotuksemme olivat pilvissä ja mieliala korkealla. Mahtavaa päivää hieman varjosti pitkät jonot, mutta odottelukin sujui erilaisia pelejä pelatessa ja muita ihmisiä stalkkaillessa (hahahhahahahkul).

Mainioimpiin laitteisiin lukeutuivat...

... Eclipse (122-metrinen keinukaruselli!)

... Fritt Fall (Saania tykkäsi, Eeva itkua tihrusti)

... Kärlekstunneln (sympaattista söpöilyä)

... House of Nightmares

... Tekopparna (zoom in, zoom out)

Fritt Fallissa rauhallisesti nautiskelemassa

DAY 4

Lähtöpäivänä ehdimme vielä käydä SkyViewissä ihastelemassa kaunista Tukholmaa. Harmi, että jouduimme odottamaan kaksi tuntia, mutta vessan etsiminen ja shoppailu kuluttivat mukavasti ylimääräistä aikaa. Rehellisesti sanottuna tämä viimeinen päivä ei ollut kovin tehokas, sori siitä. Meillä oli kuitenkin tosi onnistunut reissu takana karpalomehua juoden ja tyytyväisinä saavuimme takaisin koto-Suomeen myöhään illalla.

Some photoshoot

Anteeks tää avautuminen.


 Cheers bye!